Jos elokuvamaku on yhtään (eli aika reilusti) Hollywood-normeista poikkeava, on tässä yksi katsomisen arvoinen elokuva. Sisällöltään puhutteleva, toteutukseltaan ihanan synkkä ja rujo, kohtaloiltaan mielettömän surullinen..
Balada Triste de Trompeta (suom. Viimeinen Sirkus)
Espanjalaisen kulttiohjaajan, Álex de la Iglesian, sysimustalla huumorilla maustettu, romanttinen toimintatragedia, Viimeinen sirkus (Balada triste de trompeta), sijoittuu sisällissodan aikaiseen Espanjaan ja sirkuksen värikkääseen maailmaan. Tarina alkaa, kun sirkusklovni pakotetaan osallistumaan sotaan. Vaihtoehtoja ei ole. Viidakkoveitsi kädessään mies käy taisteluihin – edelleen pukeutuneena pellen asuunsa. Vuosia myöhemmin sotilasklovnin poika, Javier, saa työtä sirkuksen surullisena pellenä. Javier tutustuu sirkuslaisten monenkirjavaan joukkoon: elävä kanuunankuula, elefantin kesyttäjä, riitaisa koirankouluttajapariskunta… ja Sergio. Javier ja Sergio ovat molemmat ruhjottuja, arpisia klovneja, joita ajavat eteenpäin raivo, epätoivo ja himo. Ja he molemmat haluavat voittaa sirkuksen kauneimman ja julmimman naisen sydämen. (http://elisaviihde.fi/etvrecorder/vod.sl?vod=16942)
Kuva kertonee aika paljon odotettavissa olevasta. Espanjalaiset tekevät kyllä mielenkiintoisia elokuvia :)
Tulipas vahingossa paha tietyn palvelun mainos.. Ei todellakaan tarkoitus, sivuillaan oli vaan niin hyvä kuvaus leffasta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti