Luova kaaos

Se tuntuu olevan päivän sana meikäläisen elämässä. Tai ainakin työpöydällä.. Siivoan sen kyllä säännöllisesti, lähes joka käytön jälkeen, ainakin jotenkin. Toisaalta jatkuvan luovan kaaoksen puuttuminen näköpiiristä ei edesauta pihteihin tarttumista ja helmien satunnaista ohikulkuhipelöintiä, minkä haluan uskoa olevan yksi inspiraatiota rajoittava tekijä. En siis missään nimessä myönnä olevani vain laiska aloittamaan (mitä kyllä olen, mutta sitä ei sanota ääneen).

Sain tänään muutaman kilon helmiä tuliaisiksi pääsponsorini (kiitti äiti :)) etelän reissulta. Ajattelin ne leviteltyäni ottaa itselle todistusaineistoksi hieman kuvia ja kun kameran linssin (eli ruudun) läpi kaaos näyttäytyi hieman massiivisempana kuin paljaalla silmällä, ajattelin notta miksei laajentaa otokset kattamaan koko tämänhetkinen helmihärdelli. Että tässäpä sitä sitten. Todistusaineistoa. Meikäläisen organisaatiokyvyistä tarvikkeiden säilytyksen suhteen..

Ensin tuliaisia. 25 nauhaa lasi- ja mv-helmiä joista 2 lasi- ja 2 mv-helminauhaa n. 2,5*norminauhan mitta.

Taustalla näkyy roikkumassa muutamat valmiit korvikset. Näin nämä korut meikäläisellä säilytetään.. Paremmassa tallessa ovat ostetut, miten niin en omia tekeleitäni kohtele kunnioituksella..?

Korutarvikkeet säilyy baukkarista löydetyissä työkalutarvikelokerikoissa. Yhdyssanahirviö. Vaiko kirjoitusvirhe.

Yhdessä lasihelmet

 Toisessa kivihelmet

Kolmannessa kaikki metallinippelit. Tosin oma laatikkonsa löytyy lisäksi riipuksille ja vastaaville, siitä ei tullut kuvaa tällä kertaa..

Pöydällä (tai vaihtelevasti lattialla) asuu yksi laatikko täynnä pienempiä laatikoita joissa on kivihelmiä ja kasattuna tarvikkeet odottamaan korua jota en jaksa alkaa valmistaa. Onkohan syy motivaation puutteeseen osittain siinä että tiedän minkä näköinen korusta suunnilleen tulee? Jotenkin se syö kipinää, yllätysmomentti tuntuu jäävän liian laihaksi. Todellisuudessa koru joka tarvikkeista (siis lilat huopapallot & co.) valmistunee joskus tällä vuosikymmenellä on vain sellainen joka ei tämänhetkiseen käyttömakuuni istu. Ehkä siis siitä kiireettömyys.

Mutta tässä se laatikko. Keltaisten muovirasioiden alla 2 samanlaista piilossa, alemmassa kuvassa näkyvät.

Huomatkaa tehokkaasti laatikon pohjalle (pitsit nostettu pois päältä) piilotettu tutti. Hätävara pitää olla mutta niin kauan kuin ilman selvitään, ei tätä ole olemassa. Älkää siis näyttäkö tätä pikkuneidille..

Ai niin. Ja koska työpöytäni on nimeltään perintökaappi, on siinä tietenkin myös kaappiosio. Joka pitää hyötykäyttää. Eikä tila siltikään riitä. Siispä työpisteeni yläpuolelta löytyy tällainen säilytysjärjestelmä (sekä työkalut yhdessä ja vaijerit ja metallilangat toisessa rasiassa):

Lisäksi on kolme laatikollista tavaraa, puuhelmiä (jotka mies heitti kuvauksen jälkeen lattialle ja joista hukkui aivan varmasti juuri ne tärkeimmät, tiedän siis ketä syyttää jatkossa kun mikä tahansa helmi on kadoksissa, eiks se näin ollut?), pusseja ja naruja ties minkälaisista materiaaleista, sekä muovihelmiä ja valmiita koruja joista on tarkoitus purkaa materiaalit käyttöön. Ja sitten on tietenkin erikseen vielä askartelutarvikkeet kortteja ym. varten. Ja olen tähän saakka ollut ehdottomasti sitä mieltä ettei matskuja ole liikaa, mutta kieltämättä tämä selostus kuvineen kaikkineen (ja varsinkin huomioonottaen paljonko kuvien ulkopuolelle jäi) avasi vähän silmiä.. Eli siis ei kun tekemään että varastot taas hieman hupenee. Vapaaehtoisia ottajia? :D

Piti vielä laittaa yksi ulkopuolelle meinannut jäädä kuva jossa valmiita kieputtelujuttuja odottelemassa koruiksi syntymistä.

Tämä kyseinen kansi asuu rasian päällä jossa roikkuu läjä korviksia. Hyvinkin käyttövalmiina siis. Mukana vanha luokkasormukseni vuodelta nakkisämpylä ja vihreä kivi/lasimölly jossa on niin kaunis hohde että haluan sen kaulaani mutten ole varma miten yksinkertaisella loppukorulla. Asia on siis prosessissa. Mustavalkoinen kasa siemenhelmiä on sormus joka on peyote-pistolla tehty. Se muistuttaa että sormeni odottaa hieman kauniimpaa, ehkä tasaisempaa eli delicoista tehtyä vastaavaa. Tämäkin vahvasti prosessissa, kuten suurin osa ideoistani (eikä rajoitu pelkkään koruiluun..).