perjantai 6. syyskuuta 2013

Blogin uusi ulkoasu

Uuuuusi uljas ulkoasu. Muuttolinnut lentelee jne. Syksyiset on näemmä tunnelmat. Olen tässä jo (siitä saakka kun viimeisimmät muutokset tein, mutta se olisi vain typerää myöntää koska vaikuttaisin ihan idiootilta) pitkään miettinyt, että haluan vaalentaa blogia. En ole ollut kovin tyytyväinen tuohon erittäin tummaan sävyyn, vaikka malli muuten oli kauhian kiva. Nyt sitten, tuli repäistyä.

Tähän velvoitan teidät armaat varmasti lukuisat lukijani osallistumaan: Mielipiteitä! 
Onko tekstit helppolukuisia, onko fontti väärä, kirjoittaja tampio, värit ikävät vai mitä? Saa sanoa myös 'kaikki ok', mutta nyt on aika saada sanainen arkku sormien kautta takalukosta auki. Jään odottamaan :)







 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Uusia lukijoita

Vai seuraajia, vai miksi täällä blogimaailmassa ketäkin kutsutaan : D
Ihanaa, joka tapauksessa <3 Tekisin oikean sydämen, mutta en osaa.

Tervetuloa ihanaiset korukaveri kitinen ja Täti Vihreä, ehdottomasti suurimpia suosikkibloggaajiani, jonka juttuja kannattaa seurata jo pelkästään ihan loistavan humoristisen kirjoitustyylin takia, joka saa vuorotellen hirnumaan ja parkumaan.

Yritetäänpäs taas jopa aktivoitua, jos kerran tänne välissäkin on ihmisiä eksynyt! Tympeä työelämä vie liikaa energiaa ihan kaikelta.. Tänäänkin mietin että koruja pitäisi päästä tekemään, mutta kasin aikaan kotiuduttuani en jostain syystä heti jaksanut aloittaa. Otin sentään muutaman kuvan. Pakon edessä, mutta ei kerrota sitä. Jostain pisteitä pakko kerjätä..







 

Swappikoruja

Tahtoo siis sanoa, että pidimme Helmetin jo lähes perinteisen koruswapin, jossa jokainen tekee määrätyn korun, joka sitten lähetetään eteenpäin ja ilmoittautunut porukka saavat jokainen arvalla toisen tekemän ihanuuden. Tällä kertaa aiheena oli rannekoru.

Mun tuotokseni meni eteenpäin niin, etten saanut siitä aikaiseksi otettua kuvaa. Tai sitten se on jossain kamerassa jota en nyt tähän hätään saa näppeihini. Mielestäni kyllä otin kuvan, mutta mutta.. No, tarjoilen teille korun jonka itse swapissa sain. Mielettömän kauniita ja ihanan isoja marmorimöllyköitä ja pikkuisia pinkkejä akaatteja välissä. Mun rimpularanteeseen koru on jopa hieman löysä, joten ajattelin ehkä lisätä yhden pelkän ranneketjun mukaan "kiristämään" vähän :D



Piti oikein erikseen laittaa salamalla ja ilman otetut kuvat, sillä tuo kaunis pinkki tulee esiin salamalla paljon realistisemmin kuin toisessa kuvassa.

Lisäksi laitan sitten tämänhetkisen lempikoruni viimein julkisuuteen. Kuva on otettu salamalla, näissä vähän heikoissa vaihtoehdoissa kuvista tuli tässä värit hyvin esiin. Muuten kuva onkin sitten vähän niin ja näin.. Vaikka swappikorusta jonka itse laitoin eteenpäin ei nyt kuvaa ole, tämä on vähän samankaltainen. Tässä 4in1 -korussa on kahta väriä mv-helmiä, ametisteja ja fasettihiottuja onyxejä. Lisänä rengas joka kieputettu hopealankaan, sekä hopeinen lukko. Namm.. 




Korussa jonka laitoin eteenpäin, oli viisi riviä helmiä, joista kolme mv, yksi helmiäislasihelmiä ja yksi hematiittia. Siinä hopeoidut lukko, rengas ja sydänriipus. Ihan nätti, itse kovasti tykkäsin. Asettelussa ja viimeistelyssä tosin kesti pieni ikuisuus, enkä siltikään tiedä istuuko se käyttäjänsä käteen ollenkaan :/







 


maanantai 5. elokuuta 2013

Lahjuksia turkoosina

Kaverin kolmekymppisiä juhlistettiin viikonloppuna, joten pitihän vaimoansa lahjustella. Myönnettäköön että vaimo on huomattavasti pitkäaikaisempi (lue: vanhempi) kaveri kuin itse juhlakalu, joten annettakoon tämä anteeksi tällä kertaa.

Ystäväisen ihanan oma intressi kallistui turkoosiin ainakin tuossa joskus männävuosina, joten pysyttelimme samassa väriteemassa. Tuotoksiakin syntyi yhden jo aiemmin tehdyn mutta laatikon pohjalle käyttämättä jääneen rannekorun seuraksi iso nippu.

Korviksina magnesiittiperhosia ja amatsoniittia














Rannekoru joka sopivasti valittuun väriin sointui, löytyi tosiaan laatikon pohjalta. Siitä se idea sitten lähti.


Taustalla näkyvässä piiiitkässä kaulakorussa on afrikan turkoosia, mv-helmiä, amatsoniittia, lasi- ja helmiäislasihelmiä sekä vähän korumetalleja. Seurana rannekoru samoista helmistä.
 

Ja pitihän sitä tietenkin itsellekin juhlakoruja saada. Simppelisti magnesiittiperhoset tämänhetkisessä lempivärissäni kera messinkiosien.






tiistai 16. heinäkuuta 2013

"Uusi" kortti ja solmintaa

Pitääpä viimein esitellä uusi kortti jonka tein (kylläkin jo pari viikkoa sitten) ihan muuten vaan. Tämän ei ole siis tarkoitus lähteä kenellekään, eikä viitsisi laittaakaan, uusi teippi jonka otin käyttöön vanhan loputtua ei nimittäin näemmä ole kovin pitävää ja tuppaa vähän irtoilemaan :/

Tein samana päivänä ensin synttärikortin sukulaistytölle (mistä en tampio tietenkään muistanut ottaa kuvaa, kuten en lahjakorustakaan). Siihen tuli hempeämpää vaaleanpunaista ja kukkajuttuja ym., vastapainoksi piti tietenkin repäistä jotain hieman synkempää ;) Tässä käytetty erilaisia mustia ja harmaita, sekä jotain kermanvalkoista paperia, erilaisia paljetteja ja helmikoristeita, kaikki ns. 3D-efektinä mikä ei kuvissa tule kovin hyvin esiin. Hopeapahvista leikellyt sydämet ja sisällä oleva paperikukka ovat myös reilusti irti kortista.

Mielestäni kuvat eivät tee oikeutta tälle kortille, ikävä kyllä.

Etukannessa paljon paljetteja, koottuna pieniin ryppäisiin ja laitettuna tarratyynyillä kasaan ja paikoilleen. Valkoinen ja hopeinen paperi ovat kiiltäviä. Mikä ei myöskään kuvista välity.. Musta on pohjaltaan tavallista paperia, kuviot samettia.

Sisällä samaa valkoista kiiltopaperia kehyksissä, leikkokukkanen paperista ja vasemmalla tilaa kirjoittaa tervehdykset ja toivotukset mustalle pohjalle (hopeatussilla tietenkin).

Takakannessa vielä hieman koristeita ja samoja papereita kuin muillakin puolilla. Keskellä musta samettinauha, ja pystysuunnassa tuolla välissä keskellä kulkee punottu samettinauha, tuomassa hieman "kirjamaista" fiilistä.

Ja koska olen kierrättämisen kruunaamaton kuningatar (kiitos rakkaan äitini), tuli idea tähän korttiin, tai siis lähinnä tuohon sisäpuolen kehykseen, vanhasta koulukuvapohjasta, joka on yksi tuhansista korttitarvikkeista joita olen äidiltäni kotiin kantanut. Kiskoin kuvapohjasta kehysosan irti, päällystin uudelleen koko setin ja liitin takaisin paikalleen. Kehys on myöskin irti taustasta, mikä luo livenä mielestäni kauniin kolmiulotteisen efektin.


Korttien lisäksi olen pitkästä aikaa onnistunut saamaan aikaiseksi pari korutekelettä. Tekelettä siksi, että ensinnäkään mikään ei päädy valmiiksi saakka, toiseksi kokeilut joita olen tehnyt (tutustunut makramen ihmeelliseen maailmaan), ovat olleet aika.. mielenkiintoisia.

Työkaveri toivoi joskus simppeliä puuvillanauhaan solmittua lasihelmikorua. Koska en osaa tehdä tarpeeksi simppeliä mitään, vaan kikkailen aina jotain ylimääräistä, tein pari kahteen nauhaan solmittua korua, hieman eri mittaisina myöskin. Kummastakin puuttuu vielä lukko.




Värit vääristyvät kuvissa omituisesti. Ylemmässä on oranssia ja vaalean limenvihreää nauhaa, alemmassa ruskeaa ja oliivinvihreää nauhaa. Lasihelmiä samasta sekoituspussista, n. 5-12mm eri värisiä ja muotoisia lamppulasihelmiä.






lauantai 29. kesäkuuta 2013

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kadonneen kaverin metsästys

Perhettämme kohtasi joitain aikoja sitten tragedia. Perheen nuorempi jäsenistö omistaa valvoja-ankan sekä kaverinsa sammakon. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä lapset rakkaat päättivät lähteä mummolaan valvoja-ankka ja sammakko kaulaan kauniisti kieputeltuina.

Kieputteluthan eivät jostain kumman syystä kestäneet kovin hyvin nuorison rajuhkossa käytössä, ja lopputulos oli, että sammakko roikkui hyvin pitkän kielen varassa vihreässä vahanauhassaan, kun taas valvoja-ankasta oli jäljellä kaunis keltainen muisto vain ja lapsella kaulassa tyhjä nauha.

Hätä oli suuri ja itku vuolas kun hävikki huomattiin. Valvoja-ankkaa etsittiin armeijan ja vapaaehtoisten voimin, kuljettiin askeleita taaksepäin ja mietittiin onko hän jäänyt paikkaan edelliseen vaiko nykyiseen. Ongelmaksi koitui se, että joukkio oli ehtinyt jo siirtyä mummolasta toiseen, eikä kenelläkään ollut tarkkaa muistikuvaa valvoja-ankan viimeisimmästä näköhavainnosta.

Neuvokas äitihahmo ymmärsi hyvin pian ottaa puhelimen käteen ja tiedottaa edellisen mummon tilanteesta, joka neuvokkaana äitihahmona itsekin muisti heti nähneensä kadonneen keltaisen lapsen kaulassa hiekkalaatikkoa sulkiessa. Hiekkalaatikolle johti mummon tie vielä puhelun aikana, ja nopeasti varmistui valvoja-ankan pelastuminen pressun alta. Kaulaa myöten se oli jo hiekkaan hautautunut, mutta urhea mummo säästi sen ikuiselta maa-ainekseen hukkumiselta.

Lapsen riemu oli lyhytaikainen äitihahmon ilmoittaessa rakkaan ystävän löytymisestä, sillä ongelmaksi tarjoutui yli päivän pitkä odotusaika ennen ankkatoverin noutoa, ilkeä äitihahmo kun samaan hengenvetoon ilmoitti ettei ajosuunta ole edelliselle mummolle päinkään, vaan kotiin suunnataan ankkaa murehtimaan, joka mummon hyvässä hoidossa pärjää loisteliaasti siihen kun lapsen kanssa tiet taas yhdistyvät. 

Onneksi tämän ikäiset unohtavat nopeasti. Niin tehokkaasti ettei valvoja-ankkaa seuraavalla kerralla muistettu laisinkaan. Isähahmo onneksi oli astetta neuvokkaampi ja löysi ankkakumppanin taskustaan perheen kotiutuessa. Äitihahmo taas paranteli sekä kovia kokeneen valvoja-ankan että kumppaninsa sammakon kiinnitystä pienten ihmisten valitsemiin nauhoihin. 

Sammakko kieputtautui entistä tehokkaammin hopeoituun lankaan, joka turvallisuussyistä kulkee hänen vatsansa alta ja kiertää moneen kertaan itsensä ympäri, varmistaakseen pysyvyytensä matkassa mukana.

 


Pesän suojissa piilossa, traagisen koettelemuksen jälkeen. Olihan hänkin vähällä kadota, niin heikoksi alkoi elämänlanka käydä metallin venyessä.















Pois voi myös tarpeen tullen loikata, vatsan alla loisteliaasti loistaen uudenkarhea turvaköysi, joka varmistaa sammakon ja lapsen yhteisen matkan jatkumisen hieman pidempään.


 
Valvoja-ankka taas pysyttäytyi tutussa kullatussa, se kun hänen herkkään hipiäänsä paremmin sointuu. Näkyvyyttä ajatellen, ja ehkä hieman myös kaikkea sitä pään kautta katoavaa lämpöä, ankkeli otti hatun päähänsä, kun nyt sai kerrankin uudistautua ja koristautua.



Tyytyväisenä hän kiersi päälleen turvaksi ja alleen pesäksi kasan metallilankaa, jonka avulias äitihahmo yritti asetella niin, että se kovempaakin repimistä kestää. Nähtäväksi jää miten kauan ankka matkassa jatkaa. Toiveet ovat korkealla, tosin edellistä, noin 4h matkaa ennen katoamista saattaa olla vaikea päihittää.



Ankkeli istuu pesänsä päällä, tai no, makaa tällä hetkellä, traumatisoituneena ressukka kovista koettelemuksista. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa oikealla. Liian hämärää.












Kaverukset olivat iloisia jälleennäkemisestä. Pitkäksi aikaa heitä ei viitsi erottaa, tulee kovin kova ikävä. Nyt nukkuvat sopuisasti yhdessä työpöydällä. Piilottanen korulaatikkoon turvaan, vai uskaltaisinkohan antaa jo pikkuihmisille takaisin menoon mukaan?






Sorminappi

Nyt on pakko myöntää, etten todellakaan ole varma olenko julkaissut tämän joskus kauan sitten. Selailin jonkin matkaa taaksepäin postauksiani enkä törmännyt tähän, mutta mitäpä sekin nyt sitten tarkoittaa.

Sormus on tehty jo kauan sitten. Se on ehkä ainut onnistunut kieputettu sormus. Kivi istuu kivasti sormeen, kaunis yksittäinen nappi piti käyttää hyödyksi ja mikäpä parempi kuin sormus, jossa ei ole kiven lisäksi mitään muuta. Tämä oli jotain jaspista, muistelen joskus tilanneeni näitä muutaman kappaleen ihan kotimaisesta helmikaupasta. Jokunen kaverinsa löytyy yhdestä kaulakorusta jolle olen myös miettinyt muodonmuutosta.



Kivi on aivan älyttömän kaunis. Impression jaspista olisiko? Mikäköhän se mahtaa suomennettuna olla.. Ai miten kauniisti törröttää kuparinen langanpää alemmassa kuvassa. Onko kaikille nyt ihan selvää ettei tässä taloudessa käytetä tyyriitä hopeoita :D


Kovasti on taas ideoita, prosessissa. Toteutus uupuu aivan täysin. Pakko järjestää oikein suunniteltua aikaa askartelulle korujen parissa, muuten ei tästä tule kohta yhtään mitään. Materiaaleja tulee hamsteroitua lisää kilokaupalla koko ajan vaikka ja miltä mantereelta, mutta korujen toteuttaminen? Jaa-a, siinäpä onkin sitten aivan eri juttu..

Kiitos te ihanat ihmiset jotka tuossa juhannuksena ja aiemmin kevensitte korutaakkaani hieman, vielä on paaaaljon lähdössä pois tästä kämpästä, että kiinnostuneet tätäkin kautta viestiä vaan :) Olen niin huono pääsemään eroon valmiista tuotoksista kun en niitä yleensä aktiivisesti missään markkinoi, mutta ehkä tätäkin puolta täytyy alkaa parantamaan. Omassa käytössä oleva valikoima on kuitenkin niin pieni ja halu tehdä kaikkea erilaista suuri, että on vaikea saada pelkille tutuille tungettua kaikkea.



 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Sormuksia

Pakko nyt jotain yrittää saada pitkästä aikaa julkaistua. Materiaalihankintoja on tullut tehtyä viime aikoina aivan järjettömiä määriä. Siis puhutaan vähintäänkin kohtuuttomista määristä.. Lopputuotteita ei kuitenkaan ole valmistunut.. no.. pitkään aikaan. Jotenkin inspis on ihan hukassa. Otan kivoja helmiä käteen, näen minkälaisen korun niistä haluaisin, mutta en jaksa tehdä asialle mitään. Tuntuu liian haastavalta aloittaa koska se vaatii jotain muutakin kuin helmien asettelua kivannäköisiin riveihin. *Huokaus*

Tässä nyt kuitenkin näitä vanhempia tuotoksia. Sormuksiakin olisi kauheen kiva tehdä, mutta jotenkin koskaan ei ole täysin oikeanlaista pohjaa mitä haluaisi käyttää, tai metallilanka ei vääntelehdi yhteistyökykyisesti haluttuun suuntaan. Olen siis vain saamaton, laiska, tai tosi pahasti korujumissa. Olen ajatellut aloittavani oman henkilökohtaisen 'koru päivässä' haasteen (johon tietenkin muutkin ovat kannustettuja tarttumaan!), mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi korkata. Voiko taas hankalampaa olla?! Jonkinlaisen swapin sitä varmaan tarttis etät olisi "pakko" inspistellä itsensä liikkeelle edes kerran..



Ylhäällä: Hopeoituun metallilankaan kieputettu foliolasihelmi. Ihana yksilö joka piti tuoda esille ympäristössä joka korostaa hänen ainutlaatuista kauneuttaan.


Oikealla:
Hopeoidussa metallilangassa yksi ylimääräiseksi jäänyt keltainen lasihelmi, äidin kauniista korusta purettu ja uusi elämä lahjoitettu. Tämä uudistettu versio kaulakorusta lähti joskus pari vuotta sitten siskontytön matkaan.


Alhaalla sormus, johon on ohuella metallilangalla kieputeltu lukuisia pikku kristalleja ja lasihelmiä. Antiikkimessingin värinen pohja sopii värimaailmaan.







torstai 30. toukokuuta 2013

Kiviä ja perhosia

En ole ihan varma kuinka paljon pidän tästä korusta. Se on kaunis, kivet ovat aivan ihania ja juuri hyvän kokoisia, mutta minulla on liia kapea ranne joten kivet ovat juuri hitusen liian isoja, ja koska korun on pakko olla lyhyt, se asettuu jotenkin.. hassusti.


Ehkä tämä pitäisi purkaa ja tehdä uusiksi niin että linkit eivät ole suoraan kiinni toisissaan vaan välirenkaalla. Tulisi liikkuvuutta, mutta toisaalta istuisiko se vielä huonommin..?

Tämä seuraava on vielä vaiheessa. En omista tällä hetkellä sopivaa liimaa kapussien kiinnittämiseen, joten ne ovat kuvassa vielä irrallaan pohjissaan. Mietin alunperin laittavani koruun pieniä kristalleja muutaman johonkin väliin, mutta ne nyt jäivät matkalla pois. Ehkä vielä lisään? Kaikkineen koru on aivan hävettävän yksinkertainen. Ehkä silti pidän siitä, en tiedä, en ole vielä päässyt kokeilemaan kun perhosparat eivät pysy matkassa mukana.






keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Helmisolmuja

Olin päättänyt jo nämä helmet käpälään saatuani tehdä näistä sen hieman erilaisen solmitun helminauhan. Ihanissa, sopivan virheellisissä, vaaleanpunabeigeissä mv-helmissä on julmetun isot reiät, minkä takia päätin vahatun puuvillanauhan keskustelevan varmasti varsin sujuvasti näiden yksilöjen kanssa. Helmet juttelivat itselleen kaveriksi epämääräisiä solmuja ja kukkalukot sekä kaula- että rannekoruun (jossa on epämääräisiä solmuja vielä enemmän koska helmet loppuivat kesken enkä halunnut laittaa muita joukkoon).


Tämän hieman hatarasti solmitun kaunottaren tein tänään. Tästä tuli ensimmäinen koskaan "oikeasti" (lainausmerkeissä koska helmisilkkiä en omista vaan tilalla on jotain helmilankaa) solmimani helminauhan tapainen, eli kolmirivinen rannekoru peräti hopeisella lukolla (lähes ainoalla omistamallani).


Helmet ovat pieniä, ehkä 4-5mm kokoisia mv-helmiä jotka omasta mielestäni ovat harvinaisen hyvälaatuisia. Ainakin minun normiini verrattuna.. Tästä tuli todella kaunis koru joka näyttää yhtä arvokkaalta kuin mitä se maksaisi jos tuntitaksoja otettaisiin, tein nimittäin ensimmäistä riviä noin kolme kertaa puoleen väliin kun lanka meni niin pahasti solmuun ja rullalle että päädyin purkamaan. Vieläkin on solmuja ja törröttäviä langanpäitä, mutta kelpaa jo meikäläisen vaatimattomaan ranteeseen :)

     




tiistai 28. toukokuuta 2013

Villaa ylle

Vaikka kesäkuuma vihdoin ovella kolkutteleekin. Olen innostunut jälleen neulomisesta ja virkkaamisesta, koruilut ovat jääneet vähän taka-alalle. Viimeisimpinä tuotoksina sain neulottua itselleni kesäpipon ohuesta kauniista liukuvärjätystä langasta, pipo istuu päähän mitä mainioimmin (kerrankin), kuva nyt vaan ei ole kovin onnistunut. Pitäisi saada mallipää..


Kaveriksi pipo on saanut saman langan jämistä kämmekkäät jotka ovat toosi pienet, mutta tarkoituksellakin, sillä halusin tuollaiset "kesäversiot" (eli koska lankaa oli tosi vähän jäljellä).

Olen tehtaillut myös lisää ruusuja, lankaa jäi näistä tekeleistä vielä sen verran että toisen, vaaleanpunaisen jämän kanssa syntyi pikkuruinen (kuvassa isomman näköinen) ruusu, jota mallailin myös pipoon. Olisin halunnut siihen yksivärisen pari päivää sitten valmistuneen hieman isomman ruusun, mutta pikkuihmisten nopeat näpit ovat ehtineet piilottaa sen, eikä viisaat päät lyötynä yhteenkään kumpikaan muistanut missä kätkö mahtaa olla..



Pipo on kuvissa taitettu kaksinkerroin, siksi se näyttää vähän.. kummalliselta.

Kauan sitten valmistuneet kämmekkät saivat tänään viimein päättelyn. Väri on aivan ihana, taitaa olla peräti villaa tämä lanka, ohenee ja paksunee miten sattuu ja on värjätty ihanasti, eri punertavan, lilan ja turkoosin sävyin. Siskon tekeleitä, epäilen. Häneltä ainakin joskus saatu. Näitä "epämääräisiä" lankavyyhtejä on enemmänkin, odottamassa inspiraatiota, ehkä päätymässä osittain korutekeleiksi.


Piti laittaa kuva jossa näkyy hyvin paitsi kämmekkäiden väriero, myös puolien eroavaisuus. Kämmenpuoli on tehty sileällä neuloksella, kämmenselän puoli epämääräistä helmineuleen tapaista, jossa lähinnä sinnetännemitensattuu laitettu yksi nurja silmukka.

Samasta langasta valmistui jo kauan sitten vyön raakile, mutta siitä tuli hieman liian lyhyt koska lanka loppui kesken. Tänään inspiroiduin purkamaan tekeleen, kaventamaan sitä hieman ja tadaa, lopputulos on juuri oikean mittainen. Tämä odottaa vain jonkinlaisen lukkoviritelmän tekaisua. Vyö on helmineuletta. Elää ihanasti tuo pinta koska lanka on niin vaihtelevaa.





lauantai 25. toukokuuta 2013

Ruusuilla tanssimista

Näillä piikitkään ei ole kovin terävät joten sopii vaikka tanssiakin. Olen ollut kovin saamaton tekemään mitään tuotteliasta käsityörintamalla viime aikoina, joten olen hakenut inspistä toisten blogeista ja vaikka mistä. Ihan helmee -blogissa on ollut vaikka mitä inspiroivaa, yhtenä ensimmäisenä oli pakko kokeilla heti alkuun virkkuusormi syyhyten tällaisia:


Kyseessä alunperin Ninuskan ohjeella tehdyt ruusut jotka itse toteutin hyvin kirjaimellisesti, mutta joista tuli luonnollisesti jotain aivan muuta kuin alkuperäiset.. Huomasin että silmukoiden kiristys viimeisellä 'terälehtikierroksella' ja ruusun kasaaminen kokoon vaikuttavat huomattavasti ulkonäköön. Oikeanpuoleinen on tehty ensimmäisenä, se luonnollisesti varastettiin käsistä samantien ja päätyi pikkuihmisen pantaa koristamaan, jonka jälkeen piti tilaustyönä tehdä toiselle pikkuihmiselle samanlainen. Joka valmistui noin 5min ennen nukkumaanmenoa, mutta tilaaja oli harvinaisen tyytyväinen, mikä tietenkin aina mieltä lämmittää :)

Lanka on ihanaista, oletettavasti itse värjättyä vaaleahkon punaista (joka kuvassa on vähän vaaleampaa kuin luonnossa kiitos kameran salaman ja pimeässä otetun kuvan), jonka sisareni minulle joskus aikaa sitten raijasi kera muiden vaaleanpunaisten kerien, ajatuksena varmasti tehdä tällaisia söpöyksiä pikkuihmisille jotka kovasti vaaleanpunaisesta pitävät ;)

Olen mielessäni keksinyt näille jo monen monta käyttötarkoitusta ja variaatioita tulee varmasti paljon niin väreissä kuin koossa ja muodossa. Aivan ihana pikkuväkerrystyö, suosittelen kokeilemaan, sopii vaikka aloittelevalle virkkaajalle :)





 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Varastojen tyhjennystä

Nyt on tullut tilattua niin paljon kaikkea uutta että on pakko laittaa vähän ylimääräisiä pois. Nämä ovat Helmetin osto- ja myyntipalstalla myynnissä, joten klikkailethan linkin kautta ihmettelemään, täällä vain mainostan ja käytän kuviensiirtopalveluna kun en muuten osaa sitä niin kovin vaikeaa foorumia käyttää :D








torstai 23. toukokuuta 2013

Pientä mainostusta

Saisinkohan joskus aikaiseksi postata taas jotain järkevää, ehkä enemmän aiheeseen liittyvää kuin tämä satunnainen diipadaapa jotta saadaan edes mukatuore julkaisu näkyviin..? Ei ainakaan tänään, joten lähdetään tällä.

Korun aika täyttää 3 vuotta ja järjestää arvonnan jossa hurjan kaunis koru palkintona. Käykäähän kaikki kiinnostuneet kommentoimassa ja tykkäilemässä ja ihailemassa ja mitä nyt blogimaailmassa kuuluukaan.

Haluan ehdottomasti jakaa myös toisen, hieman läheltä kategoriaa liippaavan nimittäin haasteen jonka Vuoden Siivooja on krapulapäivän kunniaksi pistänyt pystyyn. Ehkä kamalinta ikinä :D

On pakko varastaa loppuun Saaripalstalle toisesta blogista päätynyt kissataulu, tämä jaksoi huvittaa kun ikävä kyllä tällä hetkellä kissattomana toisten katteja seurailee ja omia muistelee. Niin kovin osuva *hihittää* Että Sini tässä teillekin jos ei vielä löydy seinältä kotoa ;)